Tekniikka pettää -aina.

Bloggaamiseni on vallan hyytynyt, koska yllättäen Blogger ilmoitti, että se ei enää tue selaintani. Kysymysmerkki. Laita monta.
Yritin ottaa käyttöön toisen 'jonkun', mutta se ei pelittänyt.
Entisestä helppokäyttöisestä tuli vaivalloinen.

Mutta: kaikella on aikansa. Perustan tästä vähitellen toisen blogin toisaalle. Erilaisen, josta sitten vähitellen hiipuu samanlainen kuin Minnan ompparit oli.
Valokuvaaminen on juttuni. Juttujani.

Tähän pieneen kylään on syntynyt kulttuurihenkilöiden yhteisö, josta harva tietää.
Aviomies teki talven musiikillista yhteistyötä entisen Kansanmusiikki-instituutin johtajan kanssa.
Yllättäen sama henkilö perheineen on Sibelius Akatemia -lenkin kautta ystäväperhe naapureidemme kanssa. Molemmissa perheissa siis ammattivalokuvaaja ja musiikin tutkija.
Tytär verkostoitui jo suomalais-saksalaisen uusmuuttajaperheen lapsenpiiaksi.

Tänne en siis enää kirjoita, mutta en tätä blogia vielä poistakaan.
Ja kun jotakin uutta ideoituu, kerron Sinulle! Voimallista Kasvun aikaa!

Kuulumisia villapaidan syvyyksistä

Pohjoisessa aurinko paistoi ja lunta riitti. Inspiroiduin hiihtämisestä taas ja harmittelin, kun sille ei ollut enempiä mahdollisuuksia reissullamme. Muutenkin aikataulu oli hengästyttävä.

Kotona analysoimme Aviomiehen kanssa reissua. Hänelle kokemus oli sosiologinen syväluotaus esiteinien mielen maisemiin. Paitsi Aviomiehelle, myös minulle, tuli shokkikokemuksena lasten karkkiaddiktio.

Sunnuntaina kävimme katsomassa kilejä. Aika epeleitä. Ennakoin ongelmia. Ratkaisu lienee korkeammassa aidassa ja vesiesteissä.

Kirjan ja ruusun päivänä hain kirjalahjoja ja sain kylkiäisenä Tuomas Kyrön Miniän. Illalla sitä lueskelin. Tilaustyö. Juonellinen kaari saattaa hyvinkin vielä nousta.

Valmistelin kutsuja kadun väelle perinteisiin Wapun vastaanottajaisiin. Aviomies kommentoi, että alkaa mennä pikkuisen yli. Tämän vuoden kutsut ovat pikkuisen hienommat. Ei mistään erityisestä syystä.

Tänään on Tyttären juhla: poikkihuilun kurssitutkinto 2/3 suorittui erinomaisella arvosanalla ja sitä juhlistetaan kiinalaisella noutoruualla.
Tyttärellä riittää lapsenhoitokeikkaa ainakin niin kauan kuin lentopallon finaalipelejä pelataan.

Sormet syyhyävät puutarhatöihin. Viikonloppuna aion ottaa kovat pesuaineet mukaan ja siivota ja sisustaa mökin muuttokuntoon.
Vappuviikonlopusta odotan silmiä häikäisevän aurinkoista keliä ja mieltä.
Musiikintäyteinenkin se on: Aviomies keikkailee ensin Big Bandin kanssa ja sitten svengaa swing.

Keltaista lankaa monta kerää vaan ei tätä. Mutta mitä? Se on salaisuus.

Pienisuuri-Eero tilasi minulta uuden neulepaidan.
Vanha käy pieneksi, eikä ole niskalappuakaan.
Väri on auringonkeltainen ja niskalappu tulee.

Kuttujuttu

Viime päivien tuhjujen jälkeen tämän päivän aurinko on niin Rakas!

Olen raivannut huushollia ja pakannut ainakin puolentoista henkilön edestä. Aviomies kyseli jääkö kotiin mitään, nyt alan kysellä itse samaa.

Ilon aihe on se, että Tytär on saanut tehdä beibisittauskeikkoja. Tänäänkin lähti etuajassa 'töihin'.

Poikkesin eilen kampaajalla ja salakuuntelin viereisen tuolin asiakkaan ja kampaajan keskustelua. Molemmat karppaavat kovin ja ostavat uutta Karppaaja-lehteä. Totta! Sellaista myydään.
Kyselivät toisiltaan sitten vinkkejä, että mitä sinne ostoskoriin menee. Kauhistelin itsekseni omassa itseriittoisuudessani e-koodien määrää. Suo siellä vetelä täällä.
Mutta nyt jutun kärki: Kampaaja kertoi, että heillä herkutellaan kaupan karppaajapizzalla. Asiakas kysyi, että onko se joku eines. Kampaaja vastasi, että ei kun pakaste.

Lisää ilon ja kiittämisen aiheita:
sain tätä suunnistuskautta varten oman kilpailukortin, entisen elämän taakseen jättänyt ystävätär on löytänyt ihmisen, jonka luota kömpiä aamulla kotiin ja ensi kesän lemmikit ovat saapuneet välisijoituspaikkaan siksi, kunnes meillä aitaukset valmistuvat.
Ne ovat kuttuja.

Kun palaan Lapista, siirryn ulkomaille eli mökille valmistelemaan kauden aloitusta.
Sormet syyhyävät sinne jo ihan kauheasti.

Kun valaistan itseäni

Hain matkalukemista itselleni. Mukaanhan tulee myös niitä keskeneräisiä käsitöitä -vaikka aina mainostan, että minulla ei niitä ole.

Eilen illalla tartuin maistiaisiksi Noora Shinglerin kirjaan Marjoja ja maskaraa -kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit .
Olen löytänyt herätysliikkeeni.

Pöydässä ja lattialla

Vihreät farkkuni heijastuvat viinilasin pinnasta.
Kävelin aperitiiville Laiturille. Irish coffeeta auringon-
paisteessa. Aviomies haki autolla pois.

Pintaan hierotut yrtit ja suola ovat ihana yhdistelmä.
Valkosipulit sulavat suussa.

Hän haki lammasta lukuunottamatta pääsiäisen lihat
Tampereelta kauppahallista.
Samasta paikasta jälkiruuaksi lajitelma juustoja.
Aviomies rakensi jälkiruokakattauksen kirjastohuoneen lattialle.
Hurjia makuja näissä.

Hyvää pääsiäistä!

Kesäkurpitsan siemeniä.
Taimet kohosivat mullasta jo runsaan parin päivän
kuluttua.

Tsinnia eli oppineitten kukka

Avomaakurkun alkuja kauniissa
auringon valossa